PAINAJAINEN

Pieni kirkkaankeltaiseen muovihaalariin puettu pikkutyttö istuu pihakiveyksellä näennäisen uppoutuneena leikkiinsä. Pinkki muovilapio lappaa soraa pieneen ämpäriin. Äiti istuu viereisellä penkillä ja lukee naistenlehteä. Katse hyppää sähäkästä kuvasta seuraavaan ja mieleen iskeytyy ytimekäs teksti kerrallaan jättämättä kuitenkaan yhtään pysyvää muistijälkeä aivojen harmaaseen massaan.

- Äiti, mikä on metsä?
- Mitenniin mikä se on?
- Mitä siellä on... kun se on metsä?
- Siellä on puita ja sammalta ja metsän eläimiä.

...

- Millasia eläimiä siellä metsässä on?
- No, siellä on monenlaisia eläimiä. Vaikka hirviä ja kettuja ja lintuja ja matoja ja... no, kaikenlaisia pikkuötököitä.
- Asuuko ne kaikki metsässä?
- Asuu ne.

...

- Millasia niitä puita siellä on?
- No, siellä on paljon erilaisia puita. Siellä on isoja puita ja siellä on pieniä puita ja puita, joissa on lehtiä ja puita, joissa on neulasia.
- Kuinka paljon niitä on?
- On niitä aika paljon...

...

- Äiti, missä semmoinen metsä on?
- No, ei niitä kunnollisia metsiä enää ole oikein missään.
- Ai miksi ei oo?
- Ei niitä vaan ole, kun ei niitä ole enää säilynyt...
- Ai miksi?
- No kun kukaan ei niitä ole säilyttänyt.
- Miksi ei oo?
- No, ei niitä vaan keretty säilyttää tarpeeksi ajoissa ja sitten ne kerkesivät mennä piloille tai ne hakattiin tai ne vaan kuoli.
- Miksi?
- En minä tiiä...

...

- Etkö sinäkään äiti kerenny?
- No en...
- Eikä isi?
- Ei isikään...